Alumnit

Pori Bears on tullut tunnetuksi erityisesti kansallisesti merkittävänä kasvattajaseurana. Seura on ollut sarjamenestystään merkittävämpi tekijä suomalaisessa jenkkifutiksessa. Bears on kasvattanut maajoukkueen avainpelaajia ja uranuurtajia suomalaiseen jenkkifutikseen. Alla esiteltynä Pori Bearsin ”Hall of Fameen” nimetyt Alumnit ja kunniapuheenjohtajat.

HALL OF FAME #1 – PASI KALLIO LB

Pasi ”Kyy” Kallio, aloitti pelaamisen 1982 Bearsissa ja päätti pelaamisen Bearsissa, yksi perustajajäsen, EM pronssia 1987, puolustuksen kapteeni ja esimerkillinen joukkuepelaaja. Bearsin maajoukkuepioneeri, joka näytti esimerkkiä monelle tulevalle Bearsin maajoukkuepelaajalle.

HALL OF FAME #2 – JOAKIM SALO DT

Joakim ”Jokke” Salo, aloitti pelaamisen 15-vuotiaana edustusjoukkueessa erillisluvalla 1980-luvun loppupuolella. Viisas, maltillinen, voimakas ja kokoonsa nähden nopea. 80-90 lukujen taitteen Bearsin kantavia voimia jo nuorena linjapelissä. Kuului ns. Bearsin kultaiseen juniorisukupolveen, joista moni teki hienon jefu-uran Suomessa ja ulkomailla. Ura jatkui Bearsin jälkeen Tampereen Ilveksessä, josta matka jatkui maajoukkuemenestyksen myötä Turku Trojansiin. Pääsi opiskelemaan Yhdysvaltoihin Lambuthin Yliopistoon, josta valmistui liikunta-alalle ja pelasi palkittuna joukkueen tukipilarina koulunsa jalkapallojoukkueessa. Uran kruununa voitetut EM-kullat ja 2003 Vaahteraliigan mestaruus v. 2003 Turku Trojansissa. Bearsissa kaudet 1987-1990 pelaajana, 2000-2001 pelaajana sekä puolustuksen valmentajana pääasiassa talvikausina vuodesta 2005 tähän päivään.

HALL OF FAME #3 – SAMI ALALAMPI WR

Sami ”Alppi” Alalampi, taitava ja lahjakas, aloitti lajin nuorena sedän Markku Saarisen vanavedessä. Sami muistetaan jo nuorena äärimmäisen varmakätisenä ja kookkaana laitahyökkääjänä ja monipuolisena urheilijana, jolla mm. lentopallotaustaa ja kova into lajiin. Samin matka jatkui monen muun tavoin pois Porista vuonna 1991, jolloin Sami siirtyi Rauma Admiralsin liigamiehistöön. Raumalta Sami siirtyi Vaahteraliigassa menestyksekkäimpään seuraansa Helsingin East City Giantsiin, jossa pelasi useita vuosia. ECG:ssä Sami voitti SM-kultaa useita kertoja ja pääsi näyttämään taitojaan niin, että hänet valittiin paitsi maajoukkueeseen lukuisia kertoja, myös vastaperustetun World Leaguen Barcelona Dragonsin miehistöön. Barcelonassa Sami pääsi pelaamaan jonkin verran, tuloksena myös kauden pisin TD-juoksu. Sami pelasi Bearsissa vielä vuosina 2000-2002. Sen jälkeen hän on vaikuttanut pääasiassa helsinkiläisseurojen valmennusjoukoissa. Lisäksi Sami on vieraillut Italian sarjoissa puoliammattilaisena.

HALL OF FAME #4 – PASI TONTTI LB

Pasi ”Tona” Tontti (muitakin lempinimiä varmasti löytyy) on yksi tunnetuimmista porilaisista jefu-pelaajista. Tontti aloitti myös kultaisen juniorisukupolven kasvattina 1988-1989. Pasin luonteesta ja kovapäisyydestä kertoo, että hän oli heti Bearsin tärkeimpiä pelaajia. Alkuvuosilta Pasi muistetaan valtavan kovasta asenteesta, halusta iskeä aina kovaa ja uskon, että on aina ollut vastustajan eniten vihaamia ja yleisön eniten rakastamia pelaajia. Jos johonkin ihmiseen pelaajana kiteytyy Porilainen Hulluus, niin parhaiten juuri Pasiin. Pasi tuli julkisuuteen myös Gladiaattorit-tv-kisailun kautta. Kaikissa joukkueissaan Pasi on aina ollut valmis ottamaan kantaa asioihin, välillä hyvinkin voimakkasti. Suomessa Pasi on Porin lisäksi pelannut maajoukkueessa, Tampereella, Turussa, Helsingissä ja Rovaniemellä. Rovaniemeltä matka jatkui Ameriikkaan Lindenwoodin yliopistoon, jossa Pasi pelasi tukimiehenä tehden kovaa jälkeä. Pasi palasi vielä auttamaan Bearsia nousemaan Vaahteraliigaan kaudella 2002. Muuten Pasi on säännöllisiä vierailuja lukuun ottamatta majaillut viime vuodet perheensä luona Kanadassa.

HALL OF FAME #5 – JUHA TARUMO WR

Juha ”Äky” Tarumo oli mukana Bearsissa sen perustamisvuodesta lähtien ja on yksi laitahyökkääjä- ja heittopelin pioneereista Porissa ja Satakunnassa, ellei jopa Suomessa. Toimi monen Pori-lähtöisen taitopelaajan oppi-isänä ja henkilökohtaisena valmentajana. Syystä tai toisesta Äkyä ei koskaan valittu maajoukkueisiin, vaikka monen mielestä edellytyksiä olisi ollut. Äky tunnettiin aikanaan erittäin fanaattisena laji-ihmisenä ja puolestapuhujana sekä kovana taistelijana ja tsempparina. Vaikka mj-näytöt puuttuvat, Äkyn paikka on Hall of Famessa, koska hän on henkilökohtaisella urheilullisella panoksellaan näyttänyt esimerkkiä ja viitoittanut tietä monelle. Äkykään ei välttynyt harhapoluilta, vaan on käynyt menestyksekkäästi edustamassa porilaista osaamista Tampereella, Turussa , Seinäjoella ja (mikä hieman häpeällistä) Raumalla. Pelaajaura alkoi 1982 ja päättyi katkeamattomana Bearsin Spagettimaljajuhliin 2002. Pelissä Äky teki ainakin yhden maalin.

HALL OF FAME #6 – JUKKA-PEKKA NUMMI CB

Jukka-Pekka ”Jukkis” Nummi kuuluu myös ”kultaiseen sukupolveen”. Yksi Bearsin historian lahjakkaimmista monitaitureista, siirtyi jääkiekosta Jefuun 1988 ja sille tielle jäi. Tilastollisesti Suomen Jefu-historian nopein pelaaja on kellottanut kennoihin 40-jaardia aikaan 4.36. – aika jolla oltaisiin aika korkealla myös tämän päivän NFL-Combineissa. Jukkis on pääosin viihtynyt takakentällä, vaikka hänellä on ollut kysyntää myös hyökkäyksessä ja erityisesti potkujen palauttajana. Takakentälle hänet omien sanojensa mukaan laitettiin, koska ei saanut palloja kiinni treeneissä – hyvä niin. Jukkis on menestynyt nopeutensa, ajoittain itselleenkin vaarallisen fyysisen pelitapansa ja voittamishalunsa myötä. Porista myös Jukkis suuntasi Tampereen kautta Turkuun, jossa saavutti suurimmat Vaahteraliigameriittinsä mm. mestaruuden v. 2003. Jukkis pääsi mukaan myös World Leagueen (NFLE:n edeltäjä) Scottish Claymoresiin 1990-luvun loppupuolella, mutta ei saanut kunnon näytön paikkoja peleissä, vaikka oli fyysisesti parhaimmillaan juuri noihin aikoihin. Jefu-uran jälkeen Jukkis osoitti monipuolisuutensa urheilijana pelaten Salibandyliigaa SBS-Porin riveissä, myös siellä hänet tunnettiin hyvin fyysisenä pelaajana. Jukkis on myös Porissa asuvana auttanut uusien pelaajien valmennuksessa Bearsin talvitreeneissä viime vuosina.

HALL OF FAME #7 – KLAUS ALINEN TE

Klaus ”Klasu” Alinen on Uuden Bears-sukupolven helmi! Saarisen Markulla ja Alalammen Samilla on ollut vahva panos nuoremman sukulaispojan lajin aloittamiseen. Klasu aloitti 1999. Olisi aloittanut aiemminkin, mutta Bears eli hiljaiseloa Klasun juniorivuosina ja vasta 18-vuotiaana hänet päästettiin irti. Siihen asti poikkeuksellisen kookas ja varmakätinen pelaaja oli rullannut hiekkatekonurmia pesäpallon parissa. Myös Klasu oli ison kokonsa ja setien harjaannuttamien käsien ansiosta heti valmis pelikentille. Myös maajoukkueessa nuori ”Hulk” noterattiin pian ja tarjouksia muista seurajoukkueista alkoi sadella. Klasu keräsi pelikokemusta Bearsissa ensin vuoteen 2003, jonka jälkeen ”loikkasi” Turku Trojansiin, jossa pelasi muitakin porilaisia. Trojans-kaudella Klasu oli jo maajoukkueen vakiokalustoa ja pääsi näyttämään osaamistaan NFLE-sarjaan ja hän pääsikin pian mukaan kovaan NFL-tason valmennukseen ja Berlin Thunderin joukkueeseen vuosina 2004-2006. Berlin Thunderissa myös ISON LIIGAN scoutit hokasivat jättimäisen suomalaispelaajan kyvyt ja hänet valittiin neljän muun eurooppalaisen ohella NFL-Practise Squad ohjelmaan. Klasu pääsi mukaan silloinkin kovaan Atlanta Falconsin Practise Squad-joukkueeseen,  jossa hän pääsi pelaamaan NFL-harjoitusotteluita syksyllä 2005 ja kulki joukkueen mukana koko kauden 2006-2007. Tie varsinaiseen joukkueeseen ei kuitenkaan auennut, mutta Klasu on kulkenut polun, jota harva suomalainen Jefu-pelaaja on kulkenut ilman kokemusta kovista yliopistopeleistä. NFL-kierroksen jälkeen Klasu pelasi vielä Raumalla Vaahteraliigaa 2007, jonka jälkeen siirtyi Pori Bearsiin kaudella 2008, mutta vihoitteleva selkä ei enää antanut pelata. Klasu on sen jälkeen kuulunut Bearsin valmennusjoukkoihin ja asuu Porissa.

HALL OF FAME #8 – ANTTI KOKKILA QB/RB

Aloitti lajin Bearsissa heti seuran alkumetreiltä ja pelipaikka löytyi vaihtelevasti sekä keskushyökkääjänä että pelinrakentajana. Myöhemmin pelipaikka vakiintui pelinrakentajan paikalle ja Antti oli todennäköisesti Suomen ensimmäinen ”dual threat QB”. Monet heittopelit muuttuivat juoksupeleiksi ja jonkun verran juoksuja kutsuttiin hänelle ihan varta vasten. Tarvittaessa löytyi kuitenkin kova ja tarkka heittokäsi pidempiinkin heittoihin. 80/90-luvun taitteessa palasi vielä keskushyökkääjäksi ja päätti peliuransa kaudella 1993 pääosin puolustuksen endinä. Bearsin hyökkäyspelin johtohahmo Vaahteraliiganousun taustalla ja liigavuosina 1987–1988 sekä vahva johtohahmo aina 90-luvulle asti. Osallistui aktiivisesti myös valmennustyöhön ja palasi seuran taustavoimiin 2010- luvulla. On edelleen Bearsin hallituksen jäsen ja seuran yksi kunniapuheenjohtajista. 

HALL OF FAME #9 – MIKA PAASI OL/DL

Aloitti peliuran Bearsissa 1980-luvun liigavuosina ja oli jo nuorena Bearsin linjapelin kantavia voimia. Pelasi Bearsissa 90-luvun alkuvuosiin asti, jonka jälkeen Bearsin toiminnan ollessa tauolla, siirtyi pelaamaan Vaahteraliigaa mm. Tampereelle ja Turkuun. Mika palasi Poriin pelaamaan, kun toiminta aloitettiin uudelleen vuonna 1999. Kävi voittamassa Suomen mestaruuden Turku Trojansissa 2003, mutta palasi jälleen Bearsiin kaudeksi 2007 ja jatkoi kotiseurassaan pelaajauransa loppuun vuoteen 2009 saakka. Mika saavutti Suomen maajoukkueessa EM-kultaa vuonna 1997 Italian Bolzanossa pelatuissa kisoissa. Pelasi menestyksekkäästi molemmin puolin palloa, Porissa kuitenkin pääosin hyökkäyksen linjassa. Lajille ja seuratyölle 100% omistautunut ja peleissä aina kaikkensa antanut pelaaja. Toimi Pori Bearsin puheenjohtajana kaudella 1990.

HALL OF FAME #10 – HARRI MÄKI-PESOLA QB

Harri ”Stingi” Mäki-Pesola oli Bearsin mukana jo hyvin nuorena 80-luvun puolivälissä mm. vesipoikana, josta kasvoi vähitellen vanhempien pelaajien opettamana pelaajaksi, kun varsinainen junioritoiminta käynnistyi 1988. Harri opetteli itse sekä muiden avulla paljon lajista, mm. heittotekniikasta ja näin pelipaikaksi valikoituikin pelinrakentaja. Myöhemmin hän hioi osaamista Helsingin East City Giantsissa jenkkipelaajien ja -valmentajien opissa. Harri oli joukkueen runkopelaajia. Vaahteraliigan otteluissa jaettiin llta-Sanomien tähtiä ja kolmesti Harri sai ottelussa kolme tähteä. ECG:ssä Harri saavutti kolme Suomen mestaruutta 1992-1994, jonka jälkeen peliura varsinaisesti päättyi. Lyhyet combackit hän teki Bearsissa kausilla 2000 ja 2001. Hän voitti myös nuorten SM-pronssia Bearsin A-junioreissa kaudella 1990. Harri tunnettiin pelityyliltään erityisesti ”pocket-passerina”, erinomaisesta heittotekniikasta sekä hyökkäys- ja heittopelin ”tohtorina”, jolla oli vahva vaikutus Bearsin pelikirjan rakentamiseen 2000-luvun alussa.

HALL OF FAME #11 – KIMMO MATTILA

Kimmo Mattila tuli Bearsiin kaudella -91, jolloin elettiin selkeää murrosvaihetta. Koska Bearsilta jäi kausi -92 väliin, Kimmo siirtyi Rauma Admiralsiin, mutta palasi Poriin kaudeksi -93 Jimmie Lawsonin valmennukseen. Kimmo siirtyi pelaamaan Tampereelle moneksi vuodeksi Bearsin toiminnan ollessa vuosia keskeytyneenä. Hänet tunnettiin hyvin liikkuvana ja kovaa iskevänä tukimiehenä Pyynikki Patriotsissa ja hän pääsi maajoukkueen mukana mm. 1998 pelattuun Japan Bowliin. Useampana vuonna hän pelasi myös puoliammattilaisena Italiassa sekä edusti urallaan menestyksekkäästi myös mm. Turku Trojansia ja Seinäjoki Crocodilesia. -99 Kimmo oli mukana uudelleenkäynnistämässä Bearsia ja toimi pelaaja/valmentajana 2000-luvulla Bearsissa. Pelaajaura päättyi varsinaisesti kauteen 2009, mutta Kimmo on valmentanut, ollut seuran hallituksessa useampana kautena sekä ollut vahvana taustavaikuttajana. Yksi ansioituneimpia kovaa ja periksiantamattomasti pelaavien porilaisten tukimiesten legendaarisessa joukossa.

HALL OF FAME #12 – JARNO ROSNELL LB

Jarno ”Jamo” Rosnell aloitti peliuransa kaudella 1991 Pori Bearsin riveissä, palasi Poriin kaudeksi 1993 ja vielä uudestaan kaudella 2007. Tähän väliin mahtui 1.divisioona- ja liigapelejä Tampereella Pyynikki Patriotsissa ja Turku Trojansissa sekä muutama ottelu Helsinki 69’ersissa. Jamon pelipaikka löytyi pääosin keskimmäisen tukimiehen tontilta, mutta myös puolustuksen linjasta. Jamo herätti tukimiehenä kunnioitusta pelipaikalla erittäin isokokoisena, mutta samalla nopeana ja ulottuvana pelaajana, joka tuntui ennättävän kentällä lähes kaikkiin taklauksiin jollakin tavalla mukaan. Jamon asenne pelaamiseen edusti vahvaa porilaisuutta eli kovia iskuja tilanteessa kuin tilanteessa ja periksiantamattomuutta. Jamon panos Bearsissa korostui erityisesti viimeisellä kaudellaan 2007, jolloin Jamo oli joukkueen puolustuksen ehdoton johtohahmo ja vastustajan kauhu.

HALL OF FAME #13 – MARKUS KIVERO RB/FB

Markus Kivero heittäytyi mukaan amerikkalaiseen jalkapalloon Porin Bearsin uuden alun myötä kaudella 2000. Markus jatkoi tuosta kaudesta pelaajauraansa seuran luotettavana keskushyökkääjänä aina kauteen 2012. Muutamaa Rauma Sea City Stormissa pelattua Vaahteraliigaottelua lukuun ottamatta hän edusti koko uransa Bearsia. Myös Markus edusti pelaajan tinkimätöntä porilaista kovuutta ja kovapäisyyttä. Lisäksi hän oli painitaustansa vuoksi vaikeasti taklattava ja hyvin pienessä tilassa liikkuva. Hän sai eräältä jenkkipelinrakentajalta lempinimen ”bowling ball ”, joka kuvaa häntä tieltään puolustajia raivaavana tykinkuulana. Pienet vammatkaan eivät estäneet Markusta auttamasta joukkuettaan nousemaan Vaahteraliigaan ja pelaamaan siellä hyvällä tasolla. Koko uransa ajan Markus oli jokaisella kaudella yksi luotettavimmista pelaajista ja jos joukkue tarvitsi uudet yritykset tiukassa paikassa, Markus ne yleensä otti!

HALL OF FAME #14 – VILLE PENTTILÄ WR/QB

Ville Penttilä oli Bearsin 2000-luvun uuden alun ensimmäinen junioripelaaja ja 2000-luvun Bearsin monipuolinen tähtipelaaja. Jääpallotaustan omaava nuori mies otti jo ensimmäisellä kaudella 2001 roolia 1. divisioonan peleissä laitahyökkääjänä ja nousi kausilla 2002 ja 2003 tähtilaitureiden joukkoon Bears-legendojen vanavedessä. Samalla hän oli vuonna Bearsin juniorijoukkueiden kantava voima monilla eri pelipaikoilla. Miehissäkin hän pelasi jonkin verran pelinrakentajan paikalla. Villen paras kausi (toistaiseksi) osui Bearsin Vaahteraliigakauteen 2004, jolloin hänet valittiin laitahyökkääjänä Vaahteraliigan All Stars-miehistöön sekä palkittiin Vaahteraliigan parhaana etenijänä Ari Tuuli-trophyllä kauden päätteeksi. Lisäksi hän teki pelinrakentaja Scott Bardin heitoista Vaahteraliigaottelussa seitsemän kiinniotettua touchdownia, joka on epävirallisen Suomen ennätys. Pelaajana Ville pelasi hyökkäyksen linjaa lukuun ottamatta kaikkia pelipaikkoja ja oli asenteessaan tinkimätön ja vaativa myös itseään kohtaan. Pelaajana Ville on nopea ja taitava pallonkäsittelijä sekä erittäin monipuolinen urheilija. Peliuransa viimeisen pelin Ville on toistaiseksi pelannut kaudella 2012.

KUNNIAPUHEENJOHTAJA #1 – AKI NORDLING

Seuran perustaja ja puheenjohtaja 1980-luvulta. Pioneeri teki paluun johtokuntaan vielä juhlavuodeksi 2002.

KUNNIAPUHEENJOHTAJA #2 – ANTTI KOKKILA

Seuran soihdunkantaja 1980-luvulta 1990-luvulle. Teki paluun seuratoimijaksi 2010-luvulla.

KUNNIAPUHEENJOHTAJA #3 – TEEMU NIEMELÄ

Puheenjohtajaksi ensimmäisen kerran vuonna 1993 Antti Kokkilan seuraajaksi. Seuran pitkäaikaisin puheenjohtaja 2000- ja 2010-luvuilla.

KUNNIAPUHEENJOHTAJA #4 – MARTTI LUNDEN

Toimi seuran puheenjohtajana 2000- ja 2010-lukujen taitteessa ja nosti seuran arvostusta porilaisessa seurayhteisössä ja yrityksissä.

KUNNIAPUHEENJOHTAJA #5 – ARNO LIPSANEN

Toimi puheenjohtajana ja keskeisenä seuratoimijana erityisesti 1990-luvun alun taloudellisesti vaikeina vuosina sekä 2000-luvulla seuran uuden nousun merkittävänä osatekijänä omalla henkilökohtaisella panoksellaan.

KUNNIAPUHEENJOHTAJA #6 – JONI KOTRO

Toimi puheenjohtajana neljän vuoden ajan, joka piti sisällään maailmanlaajuisen pandemian. Suoriutui tehtävästään kunnialla ja edisti porilaista jenkkifutista sukupolven muutoksen tapahtuessa.